Täällähän piti purkaa fiiliksiään VPK:sta ja nyt voi kevätkauden jälkeen huokaista tyytyväisenä. Pitää myöntää, että pilottihankeen jälkeen ”kauhisttutti” lähteä vetämään osaston toimintaa täysin tuntemattomille lapsille, mutta kauden puolivälissä voin vain todeta, että hyvin se meni. Osaaminen karttui moniltakin osin puolen vuoden aikana ja harjoituksissa olleiden lasten määrästä voimme päätellä, että ei siellä ainakaan tylsää ollut. Kerrankin on voinut ihan luvallisesti leikkiä ulkona, värittää, tehdä erilaisia tehtäviä ja harjoitella käytännön taitoja.
Kausi on saatu kunnialla loppuun ja kaikki siihen liittyväkin on tehty. Kausi päätettiin yhteistuumin nuoriso-osaston kanssa palautteiden keräämiseen, herkutteluun ja keilojen kaateluun aseman pihalla. Toivottavasti kausi oli lapsille ja nuorille yhtä antoisa kuin meille aikuisillekin, päätös varsinkin!
Kesken kauden tuntui välillä, että ei tunnit riitä kaikkeen… Tekemistä oli vaikka kuinka paljon, mutta kaikesta selvittiin kiitos muiden kouluttajien. Kauteen on mahtunut harjoituksia, käynti Porissa isompien harjoituksessa, koulutuksia ja onhan tuota itse ehtinyt istua myös nuorten harjoituksissa opettelemassa solmuja. Pitihän sitä alueleirillekin mennä varhisten kanssa tutustumaan, mutta omat työkuviot sotkivat sen. No jos sitten ensi vuonna mentäisiin ihan leirille asti, muutama rohkea jo kauden päätöksessä ilmoitti halukkuutensa ensi vuoden alueleirille :)
Joku väitti, että tämä on elämäntapa. Niin kai tämä onkin.. Kuvittelin seuraavan kerran loppukesästä palaavani näiden asioiden pariin kausiohjelman suunnittelun merkeissä (jos ei muonituksia lasketa), mutta toisinhan se oli. Kyllähän sitä 6. päivä jo uudestaan istuttiin asemalla kurssilla opettelemassa ensiaputaitoja. Sittemmin kesällä on jos jonkinlaista tapahtumaan, johon oma nokkansa on jo pitänyt tunkea.
Kai sitä ehtii edes pari viikkoa lomailla tänäkin kesänä.
Kiitos kaudesta omasta ja muidenkin kouluttajien puolesta,
Jenni V.
